Nyt se joulu sitten on ovella ja harjoittelu päättynyt!

On ollut hirveästi kiireitä ja jouluhässäkkää, joten kirjoittaminen on jäänyt hieman vähemmälle. Olen oppinut todella paljon jännärillä ja muissa harjoittelupaikoissani. En vielä oikein ymmärrä mitä kaikkea olen oppinut, mutta sen voin sanoa, että harjoitteluista ei ole ollut mitään haittaa. Jännärillä viihdyin todella hyvin ja eilen kun lähdin sieltä ei oikein voinut uskoa, että se on nyt oikeasti loppu. Meinasi itku tulla. Tykkäsin ihan mielettömästi työntekijöistä ja olen iloinen siitä, että mustakin oli heille paljon hyötyä. Yhtäkään huonoa päivää mulla ei jännärillä ollut olin iloinen ja pirteä joka päivä. Suurin osa siitä oli työntekijöiden ansiota, varsinkin Merjan. Kiitos siis hänelle. Hän jaksoi opettaa mulle kankaita ja kannustaa aina kun tarvitsin kannustusta. Usein Merja kysyi myös mun mielipidettä asioihin ja otti ne aina huomioon. Missään vaiheessa en verhojen tekemiseen kyllästynyt, kun aina oli erilaiset kankaat, saumat ym... Loppua kohden uskalsin enemmän palvella asiakkaita, kun olin saanut siihen enemmän varmuutta, enkä jännittänyt enää. Oli ihanaa suunnitella asiakkaan kanssa, että millaiset verhot olisi hyvät ja mitkä sopisi. Se oli palkitsevinta, kun asiakas tykkäsi ehdotuksistani ja tilasi verhot.

Nyt on hyvä aloittaa joululoma koulun osalta. Töitä tässä vielä ennen joulua on, mutta se on vain hyvä asia. Onneksi aattona saa luvan rentoutua ja vain olla. Sitten jaksaa ensi vuoden puolella taas painaa viimeisen puoli vuotta täysillä.

Jouluja! -Noora

Harjoittelu uudessa paikassa on lähtenyt todella hyvin käyntiin. Päivät menevät  nopeasti, koska koko ajan on tekemistä. Olen ommellut todella monet verhot. Aluksi kuvittelin, että verhoja on helppo tehdä, onhan niitä sinäänsä, mutta pitää olla hyvin tarkka. Pitää mitata aika monta kertaa, että saumat ovat saman mittaiset ja reunojen käänteet pitää olla tarkasti tehtyjä, koska verhoista saattaa tulla vinot. Se onkin hankalaa koska mittaukseen käytetään mittaustikkua, enkä vielä saa sillä ihan tarkkoja mittoja. Olen ommellut tavallisia verhoja, paneli verhoja, kappoja ja verhoja joissa on rypytys nauha. Paneleihin olen sahannut sopivan kokoisia alumiini laattoja alareunaan ja ylös lasikuitupuikkoja.

Olen jonkun verran palvellut asiakkaita ja ottanut tilauksia vastaan, mutta en vielä kuitenkaan uskalla palvella asiakkaita, koska en tiedä vielä kankaista oikeastaan mitään. Tietenkin saan apua, mutta jotenkin se vaan pelottaa.

Muut työntekijät ovat todella mukavia ja ompelun ohessa juttelemme mistä milloinkin. Viihdyn paremmin tuolla kuin kolmituotteella, mutta samalla tavalla odotan takaisin kouluun pääsyä.

Vielä pitäisi harjoitella kankaan myyntiä ja opetella kankaita, onhan tässä vielä aikaa, vaikka se joulu onkin kohta jo ovella.

Perjantaina alkoikin 3. jakso ja harjoittelu paikka vaihtui myös. Aloitin Jännärissä. Se on kangaskauppa ja siellä ommellaan verhoja. Ensimmäinen päivä siellä oli aivan ihana. Työntekijät ottivat mut loistavasti vastaan ja siellä oli ihanan rauhallista. Ompelu oli siellä aivan erilaista, kuin kolmituotteella. Työntekijät luottivat muhun, tai siltä se heti tuntui. Ompelin 6 kpl verhoja ja mulle kerrottiin kankaitten järjestyksestä liikkeessä. Päivä meni kyllä todella nopeasti ja menen maanantaina sinne intoa täynnä!

Nyt harjoittelu kolmituotteella on ohi. Viimeisellä viikolla tein yhden kauluspaidan ja housut. Molempia oli aivan tuskaa tehdä, kun odotti jo niin kovin harjoittelun loppumista, eikä ompeleminenkaan onnistunut ollenkaan. Kaiken sain kuitenkin valmiiksi ja kiitoksena sain riitalta sellaisen pallopaidan.

Kun aloitin kolmituotteella, tuntui siltä, että en ole oppinut ensimmäisen 3 viikon aikana yhtään mitään, mutta nyt huomaan miten paljon olen siellä oppinut. En kyllä olisi halunnut olla siellä yhtään kauemmin, mitä olin. Ja sekin asia varmistui entisestään, että musta ei tule ompelijaa. Aina kun pääsin leikkaamaan tai tekemään kaavoja olin intoa täynnä, mutta kun ompelin into hävisi jonnekkin. Kuitenkin olen kotona ruvennut ompelemaan enemmän ja kotona sitä intoa löytyy. Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että kolmituotteella työympäristö ja ihmiset vaikuttivat ompeluuni. Koko ajan oli kamala epävarmuus. Monet asiat tehtiin erilailla kuin olin tottunut tekemään, eikä Riitta kertonut aina miten mikäkin tehdään ja jos kertoi en koskaan ensimmäisellä kerralla ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Joka kerta kun hän neuvoi musta tuntui, että hän aina hermostui kun kysyin jostakin asiasta. Jos mä en ymmärrä jotain asiaa varmistan yleensä sen vielä kerran ennen kun aloitan tekemään. Loppu ajasta kysyin vain ompelijoilta, miten mikäkin tehdään, koska en halunnut saada itselleni huonoa mieltä siitä, että kysyn asiasta, jota en ymmärrä tai osaa j minulle hermostutaan siitä. Sekin oli inhottavaa, kun olin ommellut jonkun vaatteen valmiiksi ja olin tehnyt sen ohjeiden mukaan ja se oli riitan päällä hyvän näköinen, niin Riitta ei koskaan antanut positiivista ja rakentavaa palautetta, vaan hänen kommentit tuli aina siihen sävyyn, että olin tehnyt kaiken väärin, eikä mikään ollut tehty oikein. Mun mielestä pomon pitäisi kannustaa työntekijöitä, mutta virheistäkin täytyy sanoa. Onneksi ompelijat neuvoivat mua innokkasti ja jaksoivat selittää asiat. Onneksi harjoittelu siellä on ohi!

Pääsin tosiaan leikkaamaan. Leikkasin ja ompelin kokeiluversion sellaisesta trikoo jakusta. Leikkaaminen oli kivaa, mutta ompelu tökki ja pahasti, tuntuu siltä, että purkasin enemmän kuin ompelin. Kangas venyi joka suuntaan ja se tuntui aivan mahdottomalta tehdä, no kyllähän se sitten onneksi valmistui.

Seuraava homma oli leikata ja ommella työtakki ja housut. Niitä oli kiva tehdä, koska ne olivat yksinkertaiset ja materiaali oli mukavaa ommeltavaa. Ainut ongelma oli housujen vetoketju. Siinä ei saanut käyttää tukikangasta, koska vaatteita pestään niin monta kertaa, niin liima olisi tunkeutunut kankaan läpi. Mutta kyllä se vetoketju kuitenkin onnistui suht hyvin.

Tänään oli kyllä mukava päivä, koska en ommellut yhtään. Sain leikata koko päivän. Leikkasin raitapaitojen hihoja, 2 fleece takkia, hameen ja housut. Sain myös muokata aiemmin tekemäni harjoitus jakun kaavat. Oli kyllä kivaa. Mitta on nimittäin jo hieman tullut täyteen ompelusta.

Toivotaan, että viimeinenkin viikko menee mukavia hommia tehdessä.