On ollut hirveästi kiireitä ja jouluhässäkkää, joten kirjoittaminen on jäänyt hieman vähemmälle. Olen oppinut todella paljon jännärillä ja muissa harjoittelupaikoissani. En vielä oikein ymmärrä mitä kaikkea olen oppinut, mutta sen voin sanoa, että harjoitteluista ei ole ollut mitään haittaa. Jännärillä viihdyin todella hyvin ja eilen kun lähdin sieltä ei oikein voinut uskoa, että se on nyt oikeasti loppu. Meinasi itku tulla. Tykkäsin ihan mielettömästi työntekijöistä ja olen iloinen siitä, että mustakin oli heille paljon hyötyä. Yhtäkään huonoa päivää mulla ei jännärillä ollut olin iloinen ja pirteä joka päivä. Suurin osa siitä oli työntekijöiden ansiota, varsinkin Merjan. Kiitos siis hänelle. Hän jaksoi opettaa mulle kankaita ja kannustaa aina kun tarvitsin kannustusta. Usein Merja kysyi myös mun mielipidettä asioihin ja otti ne aina huomioon. Missään vaiheessa en verhojen tekemiseen kyllästynyt, kun aina oli erilaiset kankaat, saumat ym... Loppua kohden uskalsin enemmän palvella asiakkaita, kun olin saanut siihen enemmän varmuutta, enkä jännittänyt enää. Oli ihanaa suunnitella asiakkaan kanssa, että millaiset verhot olisi hyvät ja mitkä sopisi. Se oli palkitsevinta, kun asiakas tykkäsi ehdotuksistani ja tilasi verhot.

Nyt on hyvä aloittaa joululoma koulun osalta. Töitä tässä vielä ennen joulua on, mutta se on vain hyvä asia. Onneksi aattona saa luvan rentoutua ja vain olla. Sitten jaksaa ensi vuoden puolella taas painaa viimeisen puoli vuotta täysillä.

Jouluja! -Noora

Olen jonkun verran palvellut asiakkaita ja ottanut tilauksia vastaan, mutta en vielä kuitenkaan uskalla palvella asiakkaita, koska en tiedä vielä kankaista oikeastaan mitään. Tietenkin saan apua, mutta jotenkin se vaan pelottaa.

Muut työntekijät ovat todella mukavia ja ompelun ohessa juttelemme mistä milloinkin. Viihdyn paremmin tuolla kuin kolmituotteella, mutta samalla tavalla odotan takaisin kouluun pääsyä.

Vielä pitäisi harjoitella kankaan myyntiä ja opetella kankaita, onhan tässä vielä aikaa, vaikka se joulu onkin kohta jo ovella.

Kun aloitin kolmituotteella, tuntui siltä, että en ole oppinut ensimmäisen 3 viikon aikana yhtään mitään, mutta nyt huomaan miten paljon olen siellä oppinut. En kyllä olisi halunnut olla siellä yhtään kauemmin, mitä olin. Ja sekin asia varmistui entisestään, että musta ei tule ompelijaa. Aina kun pääsin leikkaamaan tai tekemään kaavoja olin intoa täynnä, mutta kun ompelin into hävisi jonnekkin. Kuitenkin olen kotona ruvennut ompelemaan enemmän ja kotona sitä intoa löytyy. Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että kolmituotteella työympäristö ja ihmiset vaikuttivat ompeluuni. Koko ajan oli kamala epävarmuus. Monet asiat tehtiin erilailla kuin olin tottunut tekemään, eikä Riitta kertonut aina miten mikäkin tehdään ja jos kertoi en koskaan ensimmäisellä kerralla ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Joka kerta kun hän neuvoi musta tuntui, että hän aina hermostui kun kysyin jostakin asiasta. Jos mä en ymmärrä jotain asiaa varmistan yleensä sen vielä kerran ennen kun aloitan tekemään. Loppu ajasta kysyin vain ompelijoilta, miten mikäkin tehdään, koska en halunnut saada itselleni huonoa mieltä siitä, että kysyn asiasta, jota en ymmärrä tai osaa j minulle hermostutaan siitä. Sekin oli inhottavaa, kun olin ommellut jonkun vaatteen valmiiksi ja olin tehnyt sen ohjeiden mukaan ja se oli riitan päällä hyvän näköinen, niin Riitta ei koskaan antanut positiivista ja rakentavaa palautetta, vaan hänen kommentit tuli aina siihen sävyyn, että olin tehnyt kaiken väärin, eikä mikään ollut tehty oikein. Mun mielestä pomon pitäisi kannustaa työntekijöitä, mutta virheistäkin täytyy sanoa. Onneksi ompelijat neuvoivat mua innokkasti ja jaksoivat selittää asiat. Onneksi harjoittelu siellä on ohi!

Seuraava homma oli leikata ja ommella työtakki ja housut. Niitä oli kiva tehdä, koska ne olivat yksinkertaiset ja materiaali oli mukavaa ommeltavaa. Ainut ongelma oli housujen vetoketju. Siinä ei saanut käyttää tukikangasta, koska vaatteita pestään niin monta kertaa, niin liima olisi tunkeutunut kankaan läpi. Mutta kyllä se vetoketju kuitenkin onnistui suht hyvin.

Tänään oli kyllä mukava päivä, koska en ommellut yhtään. Sain leikata koko päivän. Leikkasin raitapaitojen hihoja, 2 fleece takkia, hameen ja housut. Sain myös muokata aiemmin tekemäni harjoitus jakun kaavat. Oli kyllä kivaa. Mitta on nimittäin jo hieman tullut täyteen ompelusta.

Toivotaan, että viimeinenkin viikko menee mukavia hommia tehdessä.

Viime viikolla sain tehdä oikeen kunnon sarjatyötä ja siinä ei tarvinnut miettiä mitään.

Ompelin moppeihin rättejä. Sain hienon esiliinan, koska olisin ollut muuten täynnä nukkaa mitä räteistä lähti.

Kolme päivää kun tein noita, niin alkoi kyllä vähän puuduttamaan.

Rättejä oli 505 kpl.

Onneksi sain moppien jälkeen kivaa hommaa. Riitta oli nähnyt sisustus messuilla kivan näköisiä tyynyjä ja sain tehdä ne alusta loppuun, eli kaavat, leikata ja ommella.

Sain tyynyt myymälän puolelle ja tunnin sisällä joku nainen oli ostanut ne. Aloin tekemään myös kaitaliinoja, jotka riitta oli myös nähnyt sisustusmessuilla.

Sama nainen kuuli kaitaliinoista ja osti ne myös tietämättä millaiset ne olivat ja tilasi samalla 2 tyynyä lisää. Sain tänään aamulla liinat ja tyynyt valmiiksi, nyt pitää tehdä lisää tyynyjä ja liinoja, mutta eri värisenä. katsotaan millon hommat taas vaihtuu. Veikkaan kyllä, että loppuviikko menee noita ommellessa. Sitten on odotettu syysloma.

En ollut kovin innostunut sinne menemisestä, mutta kun ensimmäisenä päivänä menin, niin mielestäni se oli todella mukavaa. Ompelin takkeihin sellaisia merkkejä. Se oli niin helppoa ja mukavaa, kun ei oikeastaan tarvinnut miettiä mitään. Seuraavana päivänä menin innokkaana jälleen sinne ja ajattelin, että mitäs sitä tänään saisi tehdä, jatkoin merkkien ompelua ja ensimmäisen tunnin jälkeen se alkoi kyllästyttämään ompelin merkkejä nopeasti, että ne olisivat loppuneet. Kolmantena päivänä aloitin jälleen merkeistä, sain onneksi kaikki ommeltua ja sain toisen tehtävän. Ompelin pipoihin tupsuja kiinni, se oli mukavaa, koska pipoja ei ollut niin paljon ja tupsujen tekemisessä sai aluksi pohdiskella aika kauankin, että miten ne oikein tehdään. Sain pipot valmiiksi ja aloin tekemään housuja. Aluksi niitäkin oli kiva tehdä, mutta tarvitsen aika paljon vaihtelua töissä mitä teen, muuten kyllästyn aika nopeasti. Tein loppuviikon housuja ja sain ne valmiiksi.

Tuolla tehdään kyllä sinäänsä pieniä sarjoja, mutta en ole tottunut siihen, että ompelee samaa saumaa monta päivää putkeen.

Menen kyllä huomenna ihan mielelläni taas sinne koska haluan kuitenkin kehittää ompelutaitoani ja toivon, että jossakin vaiheessa saisin kokeilla kaavojen tekoa. Ainut todella huono asia tuolla on koneet ja tuolit, koska koneet on matalalla ja tuolit pikkasen liian korkealla, eikä tuoleja saa säädettyä sopivaan korkeuteen, niin kyllä se 7 tunnin ompelemisen jälkeen selässä vähän tuntuu. Muuten kaikki on ihan ok. Ihmiset on ystävällisiä ja tulen niitten kanssa todella hyvin toimeen ja kahvi on hyvää. Toivon nyt vain, että saisi tehdä paljon erilaisia hommia ja taitojen kehittymistä.

Kiitos hei!